Isi täällä hei!

Uusi osoite on sampeson.vuodatus.net. Käykääpä katsomassa viimeisimmät jorinat jos kiinnostaa...

Ei toimi täältä Kiinasta käsin blogsbot.com joten suunnittelen muuttoa uuteen osoitteeseen. Muuten on mennyt alku ihan ok, matka oli yhtä tuskaa johtuen ylisuuresta määrästä matkalaukkuja ja tavaraa. Vauvat nukkui matkalla sen verran, että sai itse syötyä ja kevyesti nukuttua.

Perillä ilma on hikinen ja kuuma. Hotellissa palvelu on pelannut kiitettävästi ja lauantaina mennään katsomaan asuntoja. Toivottavasti tärppää tuolloin. Ilmoittelen uutta osoitetta tänne Isi täällä hei! -blogiin kunhan se selviää...

Vietin tänään pari tuntia vauvojen ja esikoisen kanssa hotellin puuhahuoneessa. Ihan mukava varustus pomppulinnasta pleikkari kakkoseen. Vauvoja silmälläpitäen on iso traktrorin sisärengas mihin ne voi aluksi sijoittaa tottumaan menoon ja melskeeseen. Aikaa myöten reviiri suureni ja vauvat olivat menossa mukana täysillä. Erityisen mukavia oli kaikki pehmusteet ja pallot. Lisäksi oli aika paljon kaikkea pientä suuhun pantavaa.

Sitten kun huone oli hyvin tutkittu oli aika keksiä uusi leikki ja huoneesta karkaaminen oli siihen tilanteeseen parasta. Vuoron perään lähtivät kauhealla vauhdilla konttaamaan isiä karkuun ja riemunkiljahdusten kanssa takaisin leikkihuoneeseen.

Nyt nukkuvat megapäikkäreitä matkasängyisssään, nukuin itsekin kaksi ja puoli tuntia! Kai se on tämä kokonaisvaltainen uupumus mikä painaa. Ihan mukavaa tosin. Esikoinen katseli sillä välin Shrek II ja Hain tarinan hotellin leffakanavalta. Lisäksi söi kaikki hedelmäpantterit kun olin unohtanut liian näytille.

Hammaspeikoista puheenollen otettiin eilen käyttöön sähköhammasharjat ja kylläpä ne peseekin hyvin. Hampaat tuntuu melkein vahatuilta kun on niin tasaisesti pesty ja sillä pääsee takahampaisiin käsiksi ihan eri tavalla. Ja ikenistä veri tietenkin roiskuaa (siis sen verran, että hammastahnavaahto on punertavaa) mutta on ohjeistuksen mukaan normaalia ja loppuu parin kerran jälkeen. Suosittelen kyllä kaikille joilla vielä ei ole.

eli sarjassamme kuuluisia viimeisiä sanoja. Tuossa vaimon kanssa mietittiin, että varmaan syynä on pitkä totutteluaika siihen, että ollaan lähdössä. Ja ollaan myös oltu aika kiireisiä. Ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa fiilistellä sitä, että lähtee tuonne jonnekin ja takaisin tullaan aikaisintaan ensi kesänä. Nyt on enemmänkin odottava tunnelma, että päästään vain lähtemään tuonne jonnekin. Eikä siihen ole kuin kaksi päivää. Aika jänskää jotenkin kuitenkin.

Nyt on kämppä siivottu ja avaimet luovutettu. Isännöitsijä ei mitään lopputarkastukseen liittyen valittanut joten ilmeisesti takuuvuokratkin on täysimääräisinä tulossa. Tavaraa on vielä valtavasti matkalaukkujen ja muiden kassien muodossa joten pitää hiukan järjestellä vielä. Nyt meillä on kuusi isoa matkalaukkua ja viisi pienempää laukkua käsimatkatavaroita varten.

Huomenna mennään anopin hoiviin syömään ja jäähyväisiä jättämään ja illalla on tarkoitus ottaa rennosti laukkuja pakatessa. Sunnuntaina ei tehdä mitään muuta kuin levätään (se on ainakin minulla tahtotilana). Ja maanantaina onkin sitten pikku lennon vuoro.

Ei vieläkään tunnu todelliselta, että muka lähdetään jonnekin. Sitä on pitänyt itsensä niin kiireisenä, että ei ole ehtinyt miettimään lähitulevaa. Kai se on sitten ollut sitä elämistä hetkessä. Siinä on se huono puoli, että tuntee ajan menevän jotenkin hukkaan.

Hotellissa tuntui kaikki tökkivän alkumetreistä lähtien mutta sitten iltasella hierova suihku rentoutti kivasti pahimpia selkäjumeja. Nykyään tuntuu, että huono ryhtini on vain pahentunut. Ehkä sekin on sitä huolien aiheuttamaa taakkaa mikä näkyy sitten ryhdissä. Ja onneksi netti toimii, ilman sitä on vaikea tehdä mitään järkevää (ja sen kanssa varsinkin). Voipahan ainakin blogata...

On muuten vaikeaa saada tasaisen näköistä maalausjälkeä. Kittaaminen on ihan kivaa, paikkojen suojaaminen ennen sitä jotta maali/kitti ei tartu lattiaan ei ole niin kivaa mutta tehtävissä. Sitten kun pääsin niin pitkälle, että olisi pitänyt saada hyvän näköistä valkoista seinää tuli ongelmia eli vaikka käytin kelaa nätisti tuli seinästä hiukan raidallisen oloinen. Sain vinkkiä Timon-maalauskoulusta, että kannattaa rullata maalia tasaisesti kelaan, niin ei tule niin epätasaisesti. No lisäämällä maalin määrää lopputulos oli hiukan parempi mutta saas nähdä nyt miltä huomenna kuivunut lopputulos näyttää.

Muuten näyttää jo hiukan ruusuisemmalta, kämppä on lähes valmis (on ollut jo aika pitkään muuten) joten ehkä se tästä. Mikähän siinä on, että suurimman osan ajasta se on lähes valmis?

Kovin tuntuu sateiselta ja epävakaiselta nämä viime päivät. Mutta ei se haittaa kun sai olla kivoissa kesähäissä. Häissä on kyllä aina tunnelmaa ja varsinkin nyt kun velipoika pääsi avioliiton onnelliseen satamaan tuntui hyvältä. Ja onhan sukulaistenkin kanssa mukava aina jorista (punaviinin, konjakin ja muunkin kera).

Kiinanjorinoita saa nykyään turista ihan kiitettävästi mutta ehkä se kuuluu tähän prosessiin. Ihan mukava kun lähtö on näin lähellä, niin ei tarvitse niin kauaa enää odotella. Sen olen huomannut, että nautin täysin siemauksin niistä asioista joita tiedän, että Kiinasta ei välttämättä helpolla saa (esim. karjalanpiirakoista munavoin kera).

Aika menee näin ennen h-hetkeä siviillä mutta ei se haittaa. Kaikki muuttoon liittyvät valmistelut ovat edenneet kohtuullisesti ja olen antanut itsellenikin luvan rentoutua. Nyt kun olen käynyt lävitse paperiasioitani olen todennut, että en ole niitä maailman järjestäytyneimpiä ihmisiä. Olen käytännössä säilyttänyt kaikki paperit ja nyt on vielä puolisen metriä paperia mitä pitäisi vielä karsia.

Kokonaisuutena on kyllä tehnyt hyvää hiukan priorisoida mikä on tärkeää ja mikä ei. Ja on ihan järkevää heittää edellisen kämpän vuokrapaperit menemään eikä säilyttää niitä ikuisesti.

Meidän pikkutytsyt senkun kasvaa silmissä. Toinen vähemmän puhelias neiti alkaa puhumaan enemmän ja toinen vähemmän liikkuva alkaa nousta seisomaan lupaavasti. Aivan kuin ottaisivat toisiltaan mallia. Esikoisella taas alkaa tulla teinixi-äänensävyllä-lausahduksia "just joo" ja "voi jumpura". Ehkä hän on valmis kouluun kuitenkin...

Huomenna velipojan häät ja hommailua. Mitäpä muutakaan.